tiistai, 26. syyskuu 2006

Tiistai on toivoa täynnä?

Täällä taas ja vielä työaikana...No, aika hiljaista, joten ei tää oo keltään pois, koska en voi tehdä "mitään", jos asiakkaat ei oo aktiivisia. Me nimittäin ei täältä soitella asiakkaille - luojan kiitos - saati mennä kenenkään oville kolkutteleen. Ne tulee ja soittaa.

Olis karseeta olla puhelinmyyjä! Mä ainakin suhtauduin heihin todella angstisesti, silloin kun en vielä ollut laittanut itseäni markkinointikieltoon. Silti niistä jotkut pääsee yhä läpi, piru vie, ja kauppaa jotain. Tää johtunee kai siitä, että jollain lehtitaloilla on omat kieltolistat ja mä en ole niillä. Joskus joku nainen soitteli mulle ja kauppas Anna-lehteä, jota tilasinkin monta vuotta. Kun se nainen oli niin kiva ja hyvä puhumaan! Kunnes aloin lukea ko lehteä kampaajalla ja kavereilla ja totesin, että mua ei kiinnosta Saimi Nousiaisen räpeltämät jutut, joissa se kirjoittaa kavereistaan. Samat jutut ja kuvat muuten aina myös Me Naisissa.Ja huvittavaa, että kaikki ulkomaan julkkisten kuvat ne nappaa people.comista. Sad...

Suomalaiset julkut on muuten aika järjestään ihan karseen tyylittömiä. Enkä nyt itse väitä olevani mikään tyyliguru. Mut kattokaa nyt jotain Laura Voutilaista??? Hei PLIIS! Eiks se ite huomaa mitään?? Toinen on tää Saimi - voiko olla ärsyttävämmän tuntuista muijaa? Ja tyyli on niin älyttömän "oma". Miks suurimman osan on pakko juosta trendien perässä, oli se trendi mikä tahansa? Niinku nyt nää kaikki käännetyt farkun puntit ja huippuna pillifarkut! Ja napa näkyy, oli keli mikä tahansa. Sit tukassa on kaikilla BB-tyypeillä kolmea eri väriä ja liikaa vahaa. Muita inhojulkkikisiani ovat mm Hannele Lauri ja kaverinsa Sanna Saarijärvi - jokohan se lopettais sen "olen ikuinen sinkku"- valituksensa, kun on löytänyt miehen...Ja viä Jaana Pelkonen, Merja Larivaara, (miten KP Toivonen VOI???), Joonas Hytönen - missä miehekkyys?? Mielestäni rasittava egoistinen paskanjauhaja (isänsä kolumnit on jees!) ja tietenkin Viivi Avellan - need I say more??

Mä keksin noita lisää joskus...Kyl musta jotkut julkut saa näkyäkin, en mä kaikkia inhoo...Mut se on meidän tavallisten tattiaisten OIKEUS. Siis arvostella julkkuja. Mitä tunkevat lehtiin ja televisioon - sanomistahan siitä vaan tulee! ; )

Niin, onko tiistai toivoa täynnä? Mitään järisyttävää ei varmaan ole tapahtumaisillaan -tai mistä sen voi tietää - koska menen töistä suoraan kotiin ja silloin on jo ilta. Mut miten sitä ajatteleekin just noin. En VOI kohdata ketään, mitään hauskaa ei voi tapahtua, koska "menen suoraan töistä kotiin". Jospa alkais ajatteleen positiivisesti. Joskus tuo sana saa mut äärimmäisen v-ksen tilaan. Mut ei nyt. Eihän? Siis kuten huomaatte, mun toivot ja toiveet koskee lähinnä sitä, että tapais jonkun mukavan ihmisen...

 

maanantai, 25. syyskuu 2006

Masentava maanantai

Hitto, kun keksin rimmaavan otsikon...

Ihan paskaa koko päivä tähän asti. Asiakkaat tietää kaikki asiat paremmin kuin mä, siis lähinnä tuotteidemme hinnan. Sit suurin osa tähän asti on ollut jotain kuspäisiä granilaisia nancyjä. Blääh. 

Ilokseni voin tosin kertoa, että vkonloppuna sain ostettua, luotolla hah, Aretha`s Best, joten nyt raikaa himassa RESPECT ja Arethan muut tsemppibiisit. Siirsin ne samalla mp3-soittimeenkin, että pääsee lenkillä oiken irrotteleen. Kunto vaan sais nousta samaa tahtia kun tahto!

Mä taas kerran ihmettelen tota kolleega R:ää, joka tänään mikrotti maksalaatikkoa. Hyi saatana sitä hajua! Ihminen syö siis AINOASTAAN eineksiä - ja ikävä sanoa - sen huomaa. Pituutensa n 160 cm ja paino arviolta 85-90 kg...Siis en ole KOSKAAN nähnyt sen lautasella salaattia! Ja me on sentään oltu samassa työpaikassa vaan sellaset viisi vuotta...Pahinta on kun se mikrottaa jotain silakkalaatikkoa. Kerran tulin töihin kun se oli just syönyt ja täällä haisi ihan sellaiselle, jota kuvittelen, että  haisee, kun ruumis löydetään kuukausien päästä kuolemasta...Avasin silloin kaikki ikkunat ja ikäänkuin en olisi arvannut, kuka on tuon kamalan löyhkän takana, messusin, että mistä voi tulla noin kamala haju! Kuulemma "kun ne einekset ei miltään maistukaan, niin miten ne voi muka haista?" oli vastaus!!! Ei helevetti. Eikö se todella itse haista? Mitään? Mulla on meinannut ihan aidosti tulla pari kertaa yrjöt, kun toi lämmittää ruokaansa. MITEN se voi SYÖDÄ sitä?? Mähän siis en liioittele.

Muutenkin on pinna tänään kireellä . Tekis mieli mennä oluelle. Parille. Kolmelle. Neljälle. Mutta en todellakaan mene ennen torstaita. Perjantai on VAPAA. Elän, kuten huomaatte, taas tässä ja nyt. Heh. Tänään menen lenkille. Eilen vedin about 20 kpl suklaakonvehteja. Älkää ihmiset tuoko mulle tuliaiseks karamellejä!! No, olin myös kahden tunnin fillarilenkillä. Ja Seilorin parvekkeen ovi oli auki....Ei kai se ole jo kotona??? Ehkä veljensä asuu taas siellä...Hmmm....

Nooh, mun pituus siis 165 cm ja paino tällä hetkellä 64 kg, joten ei tässä nyt mitään karseita possuja olla, mut kun kaikki kasaantuu mahaan, siis jalat ja käsivarret ym on ihan sutjakkaat, mutta karsee makkara lilluu vyötäröllä. Yäääk. Jotain tarttis tehrä. Ai nou. Ja teenhän mä. Mut liian vähän. Mä inhoon tyyppejä jotka voi syödä mitä vaan koskaan lihomatta! Mä rakastan esim perunaa - ranskalaisia, sipsejä, uunipottuja, lohkoperunoita, muusia. Mut kun ei sais syödä! Kun on niin kova GI! Mä voisin elää perunalla! Ja sit rakastan pullaa! Korvalaakeja eritoten. Ei mitään kreemiviinereitä mulle, mutta kuivakakkuja, täytekakkua, piirakoita...Nam...Ja karkkia! Salmiakkia, lakua, suklaata. Ja vanukkaita! Ja jäätelöä! Joskus vois pitää sellasen päivän, että söis vaan noita kaikkia herkkuja niin paljon kun voi. Yrjöisköhän sitten? En siis ole mikään bulimikko, luojan kiitos. Mä vaan rakastan kaikkia em - en siis syö niitä koko ajan! Ettäs tiiätte. Taidan mennä keittään kahveet. Joku asiakas - kiva!- oli tuonut konvehtirasian...

sunnuntai, 24. syyskuu 2006

Pitkä päivä

Nää sunnuntait on aina samanlaisia. Joko toivutaan eilisillasta tai sitten herätään klo 8 ja keksitään mitä ja kenen kanssa vois tehdä. Tänään tapahtui jälkimmäinen. Pitkä aamiainen ja sit läksin fillarilenkille, 2 tuntia! Ei seuraa, joten olin liikkeellä yksin. Keli oli komia ja kun tulin kotiin ajattelin öljytä pihakalusteet, mutta piru vie, ei mulla ollutkaan sutia, millä sutia öljyä kamojen pintaan. Hetken ajattelin ottaa käyttöön pullasudin, mutta luovuin ajatuksesta... Toivottavasti huomenna ei sada, joten saan sen tehtyä sitten huomenna.

Se perjantaikeikka meni ihan ookoo, mut mitään "jännää" ei tapahtunut. Otettiin suht iisisti ja olin himassa jo n klo 02. Missään ei ketään tuttua/kiinnostavaa. Safka  tosin oli maukasta, mutta olis sitä voinut jotain muutakin sattua. Likat oli kaikki aika rauhallisessa menossa, paitsi nuorempi M, joka tyypilliseen tapaansa, oli kutsunut paikalle kaverinsakin ja jatkoi siitä sitten omiin kuvioihin. Lauantaina oli pää kyllä vähän pipi, mutta toivuin nopiaan ja läksin kaupungille ostamaan yhden levyn ja kirjan, jota lukea tulevalla LOMALLANI! Jihaa, varokaa Javierit ja Pedrot, estamos veniendo!

Lauantaina olin kamun kanssa hallissakin, joukkueemme ei menestynyt.. Mut miehiä siellä kyllä on. Aina.  Hiton hyvä iskupaikka olis - pitäsiköhän mennä aina lauantaipeleihin ja siitä viihteelle...?

Sit illalla kun olin kotona ja tuijotin teeveetä, M lähetti taas jonkun ihme viestin. Jätkästä ei kuulu mitään pariin viikkoon ja sit jotain ihanoutoo viestiä. En vastannut mitään, koska ei sellaseen voi vastata mitään. Varsinkaan kun ei oikeen kiinnosta. Nappais nyt edes fyysisesti, mutta ei. Ja se on kyllä aika outoa, koska M:llähän on jalkapalloilijan kroppa. Näköjään sekään ei aina riitä jos korvien väli ei sytytä. Harmi, alkukesästä vielä kuvittelin, että siitä vois tulla jotain. Ainahan mä! Mut väkisin en ala kenenkään kanssa, en.

Tätä sunnuntaita on vielä jäljellä...Monta tuntia...

perjantai, 22. syyskuu 2006

Ah, perjantai

Tänään mennään työpaikan likkojen kanssa vähän rilluttelemaan! Eka pidetään tietty pakollinen palaveri, jotta voidaan käyttää firman rahaa, heheeee....No, kyllä mulla on ihan asiaakin siellä. Sitten mennään syömään ja siitä jatketaan ties mihin. Työtoverini ovat:E, sikahauska joukkomme senioriitta, empaattinen ja herkkä - R, "vanhapiika" sanan varsinaisessa merkityksessä, hauska tosin myös, ainakin joskus, aika usein tosin hyvinkin rasittava höpöttäjä - M, nuorin myöhästelijä ja bailaaja - toinen M, pilkkua viilaava itsetietoinen tiukkis. Puolustuksemme sanottakoon, että tulemme toimeen harvinaisen hyvin ja mun esimiehenähän pitää pysyä täysin faktoissa, eikä sekottaa tunteita tähän työhäsään. Miehiä ei ole, joskus on kyllä ollut ja ihan hyviä sellaisia. Yksi heistä piipahti tossa yks päivä. Ihana mies! Nuori tosin, 28 v, mutta MIKÄ HERRASMIES! Mutta onko liian kaunis??? Jos mulla oklis jotain saumaa siihen, niin voi olla että hermo menis, koska musta tuntuu, että se peilaa itseään suht paljon...Mutta kyl mä voisin sitä kokeilla...Mmmmm - oliskohan se tänään liikenteessä? Palaan asiaan, jos raportoitavaa ilmenee...     

torstai, 21. syyskuu 2006

Hahhaaaa...

Nyt täällä toimistossa on taas yksi mies, jonka kanssa on joskus ollut "jotain"... Olen minäkin. Tässä pokkana kirjoitan, kun toinen istuu vastapäätä. Mistä mä tiän, mitä se kirjoittaa?? Joo, joskus viisi vuotta sitten oli juttua, kun me tehtiin täällä jotain muutosjuttuja ja se, sanotaan vaikka K oli meitä auttamassa. Siinä sitten illallisten jälkeen ajauduttiin hänen hotlellihuoneeseensa juomaan skumppaa. SITÄ ei tapahtunut, mut ei ollut kaukanakaan. Ja joko mainitsin, mies on siis v a r a t t u ! Nooh, muutamissa firman pippaloissa hän on kyllä huolehtinut musta ihan kunniakkaasti: kerran etitiin mun takkia eri Hkin kuppiloista ja toisen kerran se oli mun kanssa "haukkaamassa happee" kun mulla oli hieman noussut vinkut päähän ja sinne pirun Studio 51:een oli pakko mennä...Mut mä huilin vähän eka. Ja hän siis mun kanssa. Onhan toi ihan jees, mut jotenkin "arrogant". Vai onkohan se just se juttu, joka mua kiinnostaa? Ei kai..