Nää sunnuntait on aina samanlaisia. Joko toivutaan eilisillasta tai sitten herätään klo 8 ja keksitään mitä ja kenen kanssa vois tehdä. Tänään tapahtui jälkimmäinen. Pitkä aamiainen ja sit läksin fillarilenkille, 2 tuntia! Ei seuraa, joten olin liikkeellä yksin. Keli oli komia ja kun tulin kotiin ajattelin öljytä pihakalusteet, mutta piru vie, ei mulla ollutkaan sutia, millä sutia öljyä kamojen pintaan. Hetken ajattelin ottaa käyttöön pullasudin, mutta luovuin ajatuksesta... Toivottavasti huomenna ei sada, joten saan sen tehtyä sitten huomenna.

Se perjantaikeikka meni ihan ookoo, mut mitään "jännää" ei tapahtunut. Otettiin suht iisisti ja olin himassa jo n klo 02. Missään ei ketään tuttua/kiinnostavaa. Safka  tosin oli maukasta, mutta olis sitä voinut jotain muutakin sattua. Likat oli kaikki aika rauhallisessa menossa, paitsi nuorempi M, joka tyypilliseen tapaansa, oli kutsunut paikalle kaverinsakin ja jatkoi siitä sitten omiin kuvioihin. Lauantaina oli pää kyllä vähän pipi, mutta toivuin nopiaan ja läksin kaupungille ostamaan yhden levyn ja kirjan, jota lukea tulevalla LOMALLANI! Jihaa, varokaa Javierit ja Pedrot, estamos veniendo!

Lauantaina olin kamun kanssa hallissakin, joukkueemme ei menestynyt.. Mut miehiä siellä kyllä on. Aina.  Hiton hyvä iskupaikka olis - pitäsiköhän mennä aina lauantaipeleihin ja siitä viihteelle...?

Sit illalla kun olin kotona ja tuijotin teeveetä, M lähetti taas jonkun ihme viestin. Jätkästä ei kuulu mitään pariin viikkoon ja sit jotain ihanoutoo viestiä. En vastannut mitään, koska ei sellaseen voi vastata mitään. Varsinkaan kun ei oikeen kiinnosta. Nappais nyt edes fyysisesti, mutta ei. Ja se on kyllä aika outoa, koska M:llähän on jalkapalloilijan kroppa. Näköjään sekään ei aina riitä jos korvien väli ei sytytä. Harmi, alkukesästä vielä kuvittelin, että siitä vois tulla jotain. Ainahan mä! Mut väkisin en ala kenenkään kanssa, en.

Tätä sunnuntaita on vielä jäljellä...Monta tuntia...